Hullutuksena esikasvatus

Siinähän se jo tulikin otsikossa, hullutus. Sehän meidät puutarhaharrastajat (ja ammattilaiset) on vallannut taas näin kevään korvalla. Tänä vuonna ehkä aiempaa enemmän, kun kevät kolkutteli ovella jo maaliskuussa! Lumesta ei kolmosvyöhykkeellä ollut tietoakaan ja aurinko paisteli lämpimästi. Sormet syyhyten rynnättiin puutarhamyymälöihin hakemaan esikasvatusastioita ja multaa.  Aloitettiin siemenhyllyjen edessä ramppaaminen, nettikauppojen selailu ja kuvastojen kyttääminen. Mitä kaikkea ihanaa tänä vuonna kasvatetaankaan? Samalla koitettiin muistaa, että kitkentä vaiheessa taas kiitellään ja jos kuiva kesä osuu kohdalle, niin vettäkin saa kantaa riittävästi. Olisiko parempi pitää maltti kourassa siementen kanssa? Ehkä ensimäisellä ostoskerralla näin kävikin ja järki pysyi päässä. Vaan viimeistään toisella kertaa kaikki kultaiset ajatukset unohtui ja päästettiin koko kutkuttava into irti, suljettiin kassalla korvat ja silmät ja paineltiin kotiin esikasvattamaan ostoksia. 

Maaliskuussa vielä täydellä innolla kaikki ikkunan edustat täyteet purkkeja, keittiö ja olohuone vallattuna, lattialla syöden, onnellisena kaikkia purkkeja tutkaillen. Huhtikuussa into on ehkä jo vähän muuttanut muotoaan. Aletaan tähyillä josko pian saataisiin taimet ulos ja sisälle tilaa arjen muille askareille. 
Kelikin ehti siinä välissä ottaa vähän takapakkia, järkikin kävi koputtelemassa, että mikä hulluus taas iski. Vaan ai että, miten ihanaa on, kun satoa taas kerätään! Annetaan siis hulluttaa, oikein olan takaa. Kaikki se vaivannäkö tekee satoon oman ekstra makunsa, sillä itse kasvatettua ruokaa todella arvostaa enemmän. Rutistetaan vielä hetki tilaa kasvaville taimille, hellitään niitä, ihastellaan uutta kasvua, intoillaan kunnolla ja ihan pian päästään hulluttelemaan pihalle! Ah, vuoden paras aika on käsillä! Nautitaan!